Arjen matkassa

Nyky-yhteiskunta haastaa meitä toden teolla, kun on niin paljon eri vimpakkeita ja vipstaakkeleita, joihin jakaa huomiota. On paljon omaksuttavaa ja opittavaa. Kognitiomme on kovilla. Hengähdystauko olisi paikallaan. Kiirettä puolustellaan monilla syillä; aika, raha, kokemukset, ylimääräinen vapaapäivä. Useilla meillä on paineinen työ ja hektinen vapaa-aika. On hankala asettua kotisohvalle rentoutumaan. Aivomme haluavat olla tehokkaat. Mutta ei terveytemme ja hyvinvointimme kustannuksella! Jos kukaan ei ole kuolemassa, ei ole aihetta kiireeseen. Ainut kiire, mikä tällä hetkellä on, on kiire rauhoittua. Rauhoittuminen tapahtuu hermoston säätelyn kautta, olemalla aikuinen sisäiselle hätäiselle lapselle.  Kiire voi olla pelkkä ajatusvääristymä. Puhutaan sisäisestä kiireestä, kiireentunnusta. Ei ole oikeasti kiire, vaan puristava olo johtuu omista sisäisistä vaatimuksista. Pitäisi esimerkiksi olla nopeasti vastaamassa työmeiliin, jotta toinen ei joutuisi odottamaan. Mistä voit olla varma,

Kirjastossa on ainakin meillä päin pitkät jonot Stanley Rosenbergin kirjaan Opas vagushermon parantavaan voimaan . Sain sen käsiini kuukausien jonotuksen jälkeen. Tässä tekstissä tiivistän kirjan antia. Minulle tärkeintä oli oppia Porgesin teoriasta ja ottaa käyttööni helppoja tekniikoita, joilla pystyn edistämään rentoutumista ja palautumista arjessani. Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria jakaa autonomisen hermoston kolmeen osaan kahden (sympaattisen ja parasympaattisen) sijaan: 1) parasympaattinen vagushermon ventraalinen haara (rauhoittuminen, palautuminen, sosiaalinen liittyminen) 2) sympaattinen hermosto (taistele-pakene, stressaava/uhkaava tilanne) 3) parasympaattinen vagushermon dorsaalinen haara (lamaantuminen, "alasajotila", toivottomuus) Lisäksi esitellään kaksi hybridihermorataa, jossa: - vagushermon ventraalinen haara ja selkäytimen sympaattinen hermorunko ovat aktivoituneina yhtäaikaisesti (leikkimielinen kilpailu, toimeen ryhtyminen) - vagushermon ventraaline

Tänään oli viimeinen lähijakso kokonaisvaltaisen rentoutusohjaajakoulutukseeni liittyen. Hieman haikein, mutta innostunein fiiliksin kirjoitan täällä. Koulutuksen aikana olen oppinut luontaisesta hengityksestä, aivojen rakenteesta ja toiminnasta, hermostosta, pitkittyneestä stressistä, tietoisesta liikkeestä, rentoutusryhmien ohjauksesta (plus yksilöohjauksesta!) ja paljon muusta. Olen saanut työkalupakkiini useita upeita harjoituksia; kehollisia hyvän olon harjoitteita sekä hengitys-, rentoutus-, mindfulness- ja tunnesäätelyharjoituksia, joita voin hyödyntää sekä työssäni että vapaa-ajalla. Omaharjoittelun kautta olen kokemuksellisesti oivaltanut hermoston rauhoittamisen merkityksen hyvinvoinnille. Olen saanut koulutuksen aikana tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut tukea rentoutusmatkallani. Kohta alkaa tentteihin valmistautuminen ja ohjausharjoittelut. En malta odottaa! Mitä enemmän olen hermostoani päässyt kokonaisvaltaisesti rauhoittamaan koulutuksestani oppimilla tekniikoilla, sitä

Tämä teksti on jatkoa edelliselle postaukselle Älä huoli 1/3 . Esittelen tiivistetysti seitsemän askeleen ohjelman. Lopuksi vedän asiat yhteen. Leahyn seitsemän askeleen ohjelma 1. Erota toisistaan hedelmällinen ja hedelmätön murehtiminen 2. Hyväksy tosiasiat ja sitoudu muutokseen 3. Uhmaa huolentäyteisiä ajatusmallejasi 4. Keskity syvällä piilevään uhkaan 5. Käännä "menetys" mahdollisuudeksi 6. Käytä tunteitasi, älä kanna niistä huolta 7. Ota ajankäyttö haltuusi 1. Erota toisistaan hedelmällinen ja hedelmätön murehtiminen Huolestumisesta on apua, kun keskittyy hedelmällisiin huoliin etsien sopivaa ratkaisua, ja käsittelee hyödyttömät huolet tunnetasolla. Hedelmällinen huoli on huoli, joka auttaa ratkaisemaan käsillä olevan ongelman johtaen konkreettisiin toimiin. Hedelmättömään huoleen ei ole olemassa vastauksia; jossittelua, vatvomista, hautomista. Jos erottelu on hankalaa, voi kysyä itseltä, mikä tulee ratkaista, jotta huoleni tuntuisi ratkaistulta? Voisinko kääntää murhee

Ilmoittaudun viime syksynä naurujoogaohjaajakoulutukseen. Kohdallani on alkanut henkilökohtainen naurumatka, josta aion ammentaa myös muille. Koulutukseemme kuuluu kaksi koulutusviikonloppua, etätapaamisia, ryhmäohjauksia ja tehtäviä. Saimme yhdeksi tehtäväksi nauruhaasteen, jossa oli tarkoitus nauraa 10 minuuttia 30 päivän ajan.  1. päivä : Nauruhaaste aloitettu! Aika meni suhteellisen nopeasti. Taltioin samalla nauruhetkeni. Nauroin mekaanista naurua, oikea nauru oli kyllä lähellä. Vinkuva nauru ja "hähähä"-nauru oli hauskaa. Jälkeenpäin olo rentoutunut ja levollinen. Vatsassa tuntui mukava lämmön tuntu. 2. päivä : Naurut kotona sängyllä maaten kuunnellen eilistä nauruäänitettä. Kissa hengaili vieressä, puoliso oli oven toisella puolella katsomassa telkkaria. Oli outoa nauraa tyhjän päiten varsinkin, kun joku oli kuulemassa. Aika meni hitaasti, ei tullut oikeaa naurua tälläkään kertaa. Vatsalihaksiin sattui, olo jälkeenpäin hieman pöllämystynyt. 3. päivä : Naurut olkkarissa

Pysähdy. Kuulostele oloasi. Mitä kehossasi ja mielessäsi tapahtuu juuri nyt? Hengähdä syvään. Voit laittaa silmäsi kiinni. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia nousee? Onko sinun helppo vain olla ja tarkkailla itseäsi? Pysyykö keskittymisesi itsessäsi vai harhaileeko se muualle? Onko sinun helppoa olla nykyhetkessä vai huomaatko vastustelevasi sitä? Olen menossa tänä syksynä koulutukseen, jossa valmistun kokonaisvaltaiseksi rentoutusohjaajaksi. Lähden rentoutusmatkalle, josta toivon ammentavani paljon myös muille. Kirjoitan oppimistani asioista ja heränneistä ajatuksista tänne Arjen matkassa -blogiin. Haluan tulevaisuudessa pystyä vielä paremmin vahvistamaan omaa ja asiakkaideni kehomieliyhteyttä, läsnäoloa, voimavaroja, resilienssiä, tasapainotilaa ja elinvoimaisuutta. Toivon, että saan käyttööni lisää keinoja, joilla aktivoida parasympaattista hermostoa, voimistaa maadoittumista ja tunnistaa kuormittuneisuutta. Tahdon syvempää tietoa hermoston toiminnasta, hormonien vaikutuksista ja ai

Terapiaprosessit asiakkaideni kanssa kestävät usein vuosia, ja näihin vuosiin mahtuu yleensä vaihtelevaista jaksamista. Saatamme asiakkaan kanssa huomata, ettemme pääse tavoitteissa eteenpäin toivomallamme tavalla. Kyse voi olla voimavarojen ehtymisestä. Silloin pysähdymme voimavaratyöskentelyn äärelle. Voimavaratyöskentelyssä on kyse siitä, että tavoitellaan mielihyvää pitkällä tähtäimellä hyödyntäen olemassa olevia vahvuuksia . Arjen suunnittelu lyhyellä tähtäimellä syö hyvinvointiamme. Lyhyen tähtäimen helpotukset auttavat ehkä hetkiseksi, mutta pidemmän ajan päästä ollaan usein tiukemmassa tilanteessa. On oltava riittävästi voimavaroja jaksaaksemme tehdä joka päivä arkisia valintoja, jotka palvelevat hyvinvointiamme kaukonäköisesti. Arkemme poikkeusoloissa on haastanut meitä monella tapaa. Kamppailemme ristiriitaisten ajatusten kanssa - nähdäkö läheisiä vai pistääkö varman päälle ja olla vain kotona. Huolestuneisuus omasta ja muiden terveydestä nousee herkästi, ja epävarmuus tuleva

Erityisherkkyys ei ole vakinaistunut diagnoosiksi, mutta ominaisuus vaikuttaa tavalla tai toisella ihmisen jokapäiväiseen elämään. Tiedän sen antavan ja ottavan, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kun autonominen hermosto kiihtyy herkästi, ihminen on alttiina stressille. Erityisherkän on tärkeä opetella kehomielen rauhoittamista säännöllisesti palautumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tässä blogitekstissä olen koonnut väyliä oman herkkyyden tutkimiseen ja linkkejä rentoutusharjoituksiin. Väyliä tutkia erityisherkkyyttä Tietoa erityisherkkyydestä saat Suomen Erityisherkät Ry:n sivulta:  https://www.erityisherkat.fi/ Erityisherkkyys on Elaine Aronin mukaan alttiutta syvällisen tiedon prosessointiin, kuormitukseen, vahvaan eläytymiskykyyn ja tarkkaan havainnointikykyyn. Jos sinua mietityttää, saattaisitko olla erityisherkkä, voit tehdä testin täältä:  https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/testit/ Väyliä rentoutusharjoituksiin https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukse

Elämässä emme pääse kokonaan eroon epämiellyttävistä tunteista, tuntemuksista, ajatuksista tai tapahtumista. Tulee ikäviä uutisia, surua ja fyysistä kipua. Evoluution ja selviytymisen vuoksi aivomme ovat rakentuneet niin, että negatiiviset asiat jäävät usein paremmin mieleen kuin positiiviset. Omat virheet saatetaan muistaa pitkään, vaikka muut ovat ne unohtaneet jo aikaa sitten. Itsekritiikki välillä nostaa päätään, ja vie meiltä energiaa merkityksellisemmistä asioista. Kiire, stressi, ahdistus, viha, pelko, syyllisyys, häpeä, katkeruus, mustasukkaisuus, ikävä. Lista on pitkä. Jokaisella meillä on omat selviytymiskeinomme. Jotkut lisäävät liikuntaa, toiset itkevät tai purkavat stressiä luovilla menetelmillä. Jotkut lähtevät ratkomaan tilannetta älyllisesti. Toiset mietiskelevät tai soittavat läheiselle. Omaa oloa voi helpottaa monin eri keinoin. Kun olosi on jostain syystä hankala, käytkö saunassa rentoutumassa? Hemmotteletko itseäsi jalkakylvyllä? Puratko tuntojasi juoksulenkillä?