Arjen matkassa

Toiminta ja sen terapeuttinen käyttö on tuttua meille toimintaterapeuteille. Käytämme toimintaa jatkuvasti työssämme asiakkaidemme kanssa toiminnan analyysiä tehden. Missiomme on varmistaa jokaiselle toiminnallisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa. Haluamme edistää kaikkien mahdollisuutta osallistua merkitykselliseen toimintaan, ja sitä kautta edistää terveyttä ja hyvinvointia. Jokaisella on oikeus toimintaan. Toiminnan kautta aistimme ja hahmotamme maailmaa, käytämme aikaamme ja energiaamme, pidämme itsemme aktiivisina, suuntaamme tarkkaavaisuuttamme, luomme muistoja, ratkomme haasteita, pidämme huolta, tyynnytämme tarpeitamme, olemme yhteydessä itseemme ja toisiimme, vaikutamme, määritämme identiteettiämme, muokkaamme kokemusmaailmaamme ja annamme elämälle merkityksen. Haluamme toiminnan kautta luoda uutta, tasapainottaa, rytmittää, järjestää, muodostaa rutiineja, oppia, kehittyä, sitoutua, osallistua, kokea merkityksellisyyttä, nauttia, tutkia, aikaansaada, oivaltaa,

Terapiaprosessit asiakkaideni kanssa kestävät usein vuosia, ja näihin vuosiin mahtuu yleensä vaihtelevaista jaksamista. Saatamme asiakkaan kanssa huomata, ettemme pääse tavoitteissa eteenpäin toivomallamme tavalla. Kyse voi olla voimavarojen ehtymisestä. Silloin pysähdymme voimavaratyöskentelyn äärelle. Voimavaratyöskentelyssä on kyse siitä, että tavoitellaan mielihyvää pitkällä tähtäimellä hyödyntäen olemassa olevia vahvuuksia . Arjen suunnittelu lyhyellä tähtäimellä syö hyvinvointiamme. Lyhyen tähtäimen helpotukset auttavat ehkä hetkiseksi, mutta pidemmän ajan päästä ollaan usein tiukemmassa tilanteessa. On oltava riittävästi voimavaroja jaksaaksemme tehdä joka päivä arkisia valintoja, jotka palvelevat hyvinvointiamme kaukonäköisesti. Arkemme poikkeusoloissa on haastanut meitä monella tapaa. Kamppailemme ristiriitaisten ajatusten kanssa - nähdäkö läheisiä vai pistääkö varman päälle ja olla vain kotona. Huolestuneisuus omasta ja muiden terveydestä nousee herkästi, ja epävarmuus tuleva

Sitä saattaa unelmoida hetkestä, kun laskee työläppärin kannen alas ja painaa työhuoneen oven kiinni viikon päätteeksi. Voi kuitenkin olla, ettei tämä hetki tuo heti helpottunutta ja innokasta oloa. Mielessä voi pyöriä häiritseviä ajatuksia sattuneesta asiakaskohtaamisesta tai ensi viikolla toteutuvasta kiperämmästä palaverista. Luontaisesti pyrimme hankalasta olosta eroon. Kukapa nauttii siitä, että ahdistavat ajatukset tunkeutuu mieleemme vasten tahtoamme, rintaa alkaa puristaa, vatsaa vääntää ja sydän pamppailee voimakkaasti? Yritämme ajatella jotain muuta. Tuntea jotain muuta. Olla iloinen viikonlopusta. Rentoutua. Tuttua meille kaikille. Välillä on hankalaa irrottautua työasioista. Usein teemme karhunpalveluksen, kun yritämme tuntea jotain muuta kuin tunnemme. Todellisuudessa emme voi valita tunteitamme. Ne ovat kehossamme tietyn aikaa, ja lähtevät pois omia aikojaan. Ne ovat kuin kutsumattomia vieraita; joskus mukavia ja tilanteeseen sopivia. Usein myös ikäviä, häiritseviä sivull