Arjen matkassa

Muistihaasteet ovat haastamassa arkea monin eri tavoin. Ne voivat näkyä toiminnassa esimerkiksi sovittujen tapaamisten tai käytyjen keskustelujen unohtamisena, ruuan pöydälle jättämisenä liian kauaksi aikaa tai vaikka keskeneräisen toiminnan äärelle palaamisen vaikeutena. Toimintaterapiassa kuntoutetaan muistitoimintoja tavoitteena rakentaa asiakkaalle tarkoituksenmukainen, merkityksellinen ja mielekäs arki. Toimintaterapeuttina olen kiinnostunut ensisijaisesti, ovatko arjen peruspalikat kunnossa. Miten asiakas nukkuu ja palautuu? Millainen ruokavalio ja -rytmi? Nesteytys? Tuleeko säännöllisesti liikuttua? Kaikki nämä vaikuttavat merkittävällä tavalla muistitoimintoihin ja arjen rakentamiseen, ja voi olla tarkoituksenmukaisinta lähteä näiden korjaamisesta liikkeelle. Haluan tietää, mistä asiakas nautti ja mitä hän haluaisi vahvistaa. Mistä tärkeistä asioista kuntoutuja jää nyt vaille? Missä haluaisi olla itsenäinen? Mukaan kuntoutusprosessiin on hyvä ottaa asiakkaan läheisiä, joilta sa

Nyky-yhteiskunta haastaa meitä toden teolla, kun on niin paljon eri vimpakkeita ja vipstaakkeleita, joihin jakaa huomiota. On paljon omaksuttavaa ja opittavaa. Kognitiomme on kovilla. Hengähdystauko olisi paikallaan. Kiirettä puolustellaan monilla syillä; aika, raha, kokemukset, ylimääräinen vapaapäivä. Useilla meillä on paineinen työ ja hektinen vapaa-aika. On hankala asettua kotisohvalle rentoutumaan. Aivomme haluavat olla tehokkaat. Mutta ei terveytemme ja hyvinvointimme kustannuksella! Jos kukaan ei ole kuolemassa, ei ole aihetta kiireeseen. Ainut kiire, mikä tällä hetkellä on, on kiire rauhoittua. Rauhoittuminen tapahtuu hermoston säätelyn kautta, olemalla aikuinen sisäiselle hätäiselle lapselle.  Kiire voi olla pelkkä ajatusvääristymä. Puhutaan sisäisestä kiireestä, kiireentunnusta. Ei ole oikeasti kiire, vaan puristava olo johtuu omista sisäisistä vaatimuksista. Pitäisi esimerkiksi olla nopeasti vastaamassa työmeiliin, jotta toinen ei joutuisi odottamaan. Mistä voit olla varma,

Kirjastossa on ainakin meillä päin pitkät jonot Stanley Rosenbergin kirjaan Opas vagushermon parantavaan voimaan . Sain sen käsiini kuukausien jonotuksen jälkeen. Tässä tekstissä tiivistän kirjan antia. Minulle tärkeintä oli oppia Porgesin teoriasta ja ottaa käyttööni helppoja tekniikoita, joilla pystyn edistämään rentoutumista ja palautumista arjessani. Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria jakaa autonomisen hermoston kolmeen osaan kahden (sympaattisen ja parasympaattisen) sijaan: 1) parasympaattinen vagushermon ventraalinen haara (rauhoittuminen, palautuminen, sosiaalinen liittyminen) 2) sympaattinen hermosto (taistele-pakene, stressaava/uhkaava tilanne) 3) parasympaattinen vagushermon dorsaalinen haara (lamaantuminen, "alasajotila", toivottomuus) Lisäksi esitellään kaksi hybridihermorataa, jossa: - vagushermon ventraalinen haara ja selkäytimen sympaattinen hermorunko ovat aktivoituneina yhtäaikaisesti (leikkimielinen kilpailu, toimeen ryhtyminen) - vagushermon ventraaline

Palautumista voidaan arvioida muun muassa erilaisilla kyselyillä, kartoituksilla ja laskureilla, sydämen sykkeen tarkkailulla, oma-arvioilla, älykelloilla/-sormuksilla ja unitutkimuksilla. Minä tarkkailin reilut kaksi vuotta palautumistani systemaattisesti (yhteistyössä älykelloni kanssa) kiinnostuessani hermostoni tilasta. 30.11.2019 - 2.1.2022 välisenä aikana uppouduin aiheeseen täysin; hankin laajasti tietoa palautumisesta, tilastoin, tein analyysejä, kaavioita ja yhteenvetoja kuukausi- ja vuositasolla sekä suunnittelin tarpeellisia muutoksia arkeeni. Tekemieni muutosten jälkeen oli mielenkiintoista seurata, oliko tekemilläni muutoksilla vaikutusta. Välillä otin tarkempaan syyniin tietyn faktorin tutkiakseni, onko esimerkiksi joogalla tai kuukautisilla vaikutusta palautumiseeni*. Kirjasin päivittäin laskentataulukkoon liikuntakerrat, kuormitustekijät, sykevälivaihtelut ja matalimmat sykkeet yöllä. Pitkään myös tilastoin, millainen olo/vireystila oli herätessäni, minkä verran sain sy

Tänään oli viimeinen lähijakso kokonaisvaltaisen rentoutusohjaajakoulutukseeni liittyen. Hieman haikein, mutta innostunein fiiliksin kirjoitan täällä. Koulutuksen aikana olen oppinut luontaisesta hengityksestä, aivojen rakenteesta ja toiminnasta, hermostosta, pitkittyneestä stressistä, tietoisesta liikkeestä, rentoutusryhmien ohjauksesta (plus yksilöohjauksesta!) ja paljon muusta. Olen saanut työkalupakkiini useita upeita harjoituksia; kehollisia hyvän olon harjoitteita sekä hengitys-, rentoutus-, mindfulness- ja tunnesäätelyharjoituksia, joita voin hyödyntää sekä työssäni että vapaa-ajalla. Omaharjoittelun kautta olen kokemuksellisesti oivaltanut hermoston rauhoittamisen merkityksen hyvinvoinnille. Olen saanut koulutuksen aikana tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut tukea rentoutusmatkallani. Kohta alkaa tentteihin valmistautuminen ja ohjausharjoittelut. En malta odottaa! Mitä enemmän olen hermostoani päässyt kokonaisvaltaisesti rauhoittamaan koulutuksestani oppimilla tekniikoilla, sitä

Pysähdy. Kuulostele oloasi. Mitä kehossasi ja mielessäsi tapahtuu juuri nyt? Hengähdä syvään. Voit laittaa silmäsi kiinni. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia nousee? Onko sinun helppo vain olla ja tarkkailla itseäsi? Pysyykö keskittymisesi itsessäsi vai harhaileeko se muualle? Onko sinun helppoa olla nykyhetkessä vai huomaatko vastustelevasi sitä? Olen menossa tänä syksynä koulutukseen, jossa valmistun kokonaisvaltaiseksi rentoutusohjaajaksi. Lähden rentoutusmatkalle, josta toivon ammentavani paljon myös muille. Kirjoitan oppimistani asioista ja heränneistä ajatuksista tänne Arjen matkassa -blogiin. Haluan tulevaisuudessa pystyä vielä paremmin vahvistamaan omaa ja asiakkaideni kehomieliyhteyttä, läsnäoloa, voimavaroja, resilienssiä, tasapainotilaa ja elinvoimaisuutta. Toivon, että saan käyttööni lisää keinoja, joilla aktivoida parasympaattista hermostoa, voimistaa maadoittumista ja tunnistaa kuormittuneisuutta. Tahdon syvempää tietoa hermoston toiminnasta, hormonien vaikutuksista ja ai

Sisäisestä turvallisuudesta tai turvattomuudesta puhutaan ja kirjoitetaan mielestäni aivan liian vähän. Turvattomuus voi varjostaa toimijuutta monella tapaa. Se ei yksistään pysähdy sisäiseen ahdistuneisuuteen, vaan heijastuu usein myös ulkopuolille sosiaalisiin tilanteisiin. Pyrin tässä kirjoituksessani tuomaan toiminnallisia vinkkejä, joiden avulla voit lähteä tutkimaan turvallisuudentunnetta ja vahvistaa sitä. Sisäinen turvallisuus lähtee rakentumaan vauvana kiintymyssuhteiden kautta. Jos tarpeisiisi ei vastattu riittävästi koet, ettet ole turvassa. Olet ehkä oppinut pysymään vaiti omista tarpeistasi ja tunteistasi. Jos sinua on kohdeltu henkisesti tai fyysisesti kaltoin, tai olet esimerkiksi menettänyt rakkaan läheisen, sisäinen turvallisuutesi on kokenut kolahduksen. Olet oppinut, ettei aina ole mahdollista elää turvassa tässä maailmassa, eivätkä kaikki ihmiset ole luotettavia. Jokaisella meillä on tarve olla riittävästi turvassa, ja luottaa riittävästi elämän kantavuuteen