Arjen matkassa

Nyky-yhteiskunta haastaa meitä toden teolla, kun on niin paljon eri vimpakkeita ja vipstaakkeleita, joihin jakaa huomiota. On paljon omaksuttavaa ja opittavaa. Kognitiomme on kovilla. Hengähdystauko olisi paikallaan. Kiirettä puolustellaan monilla syillä; aika, raha, kokemukset, ylimääräinen vapaapäivä. Useilla meillä on paineinen työ ja hektinen vapaa-aika. On hankala asettua kotisohvalle rentoutumaan. Aivomme haluavat olla tehokkaat. Mutta ei terveytemme ja hyvinvointimme kustannuksella! Jos kukaan ei ole kuolemassa, ei ole aihetta kiireeseen. Ainut kiire, mikä tällä hetkellä on, on kiire rauhoittua. Rauhoittuminen tapahtuu hermoston säätelyn kautta, olemalla aikuinen sisäiselle hätäiselle lapselle.  Kiire voi olla pelkkä ajatusvääristymä. Puhutaan sisäisestä kiireestä, kiireentunnusta. Ei ole oikeasti kiire, vaan puristava olo johtuu omista sisäisistä vaatimuksista. Pitäisi esimerkiksi olla nopeasti vastaamassa työmeiliin, jotta toinen ei joutuisi odottamaan. Mistä voit olla varma,

Tuntuuko sinulla olevan koko ajan hoppu? Onko sinulla oikeasti liian vähän aikaa, vai tarttuiko se jostain? Mihin loppujen lopuksi kiirehdit? Oletko kyseenalaistanut kiireesi?  Kun arki tuntuu sekalaiselta eikä tauoille ole ollut muka aikaa, pysähtymisen hetkellä aivot huutavat lisää aktiviteettia. On helppo tarttua johonkin stimuloivaan - tarkistaa some tai sähköposti. Kun koko päivän on tehnyt ajatustyötä tauotta, uppoutunut ihanaan työhön ja mielenkiintoisiin vapaa-ajan touhuihin, illalla voi huomata, ettei kehomieli rauhoitu. On aika aloittaa arjen priorisointi. Priorisoinnissa on tärkeä tietää, mikä on aidosti olennaista ; mikä on tehtävä nyt, mikä voi odottaa huomiseen. On oltava uskollinen omaan priorisointikykyyn ja noudattaa tehtyä suunnitelmaa . On tehokkainta  keskittyä kulloiseenkin tehtävään yksi kerrallaan, sillä oikeasti: multitaskaus ei ole mahdollista. On myös osattava sopeutua muutoksiin , tehdä tarvittaessa suunnitelmiin muutos ja irrottautua meneillä olevasta toimin