Arjen matkassa

Pakko-oireet haastavat jokapäiväistä elämää erityisesti niiden ollessa voimakkaita. Jokaisella meillä on varmasti joitain omia neurooseja, mutta häiriöksi pakko-oireet muuttuvat silloin, kun henkilöllä esiintyy pakkoajatuksia ja -toimintoja, jotka haittaavat merkittävästi toimintakykyä; oireet vievät >1h päivästä. Häiriö on neljänneksi yleisin psykiatrinen häiriö, esiintyvyys arviolta 2-3%. Yleensä se alkaa nuoruusiässä, mutta voi alkaa aikaisemmin tai myöhemminkin. Syynä pakko-oireiseen häiriöön katsotaan olevan perimätekijät ja epäedulliset oppimisprosessit. Häiriö kulkee usein suvussa. Elämänmuutos ja stressi voi laukaista oireet tai voimistaa olemassa olevia oireita.  Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi olla pakkoajatus- ja/tai pakkotoimintopainotteista. Pakkoajatukset ovat jatkuvia, itsepintaisia ja vasten tahtoa mieleen tunkeutuvia mielikuvia, ajatuksia tai impulsseja, jotka aiheuttavat ahdistusta. Ne ovat syntyneet tavallisesta ajatuksesta, jolle on jostain syystä herkistynyt, ja

Meillä jokaisella on taatusti jokin apuväline kotona, esimerkiksi tietokone, silmälasit, suojakäsineet, selänpesin, laskin, turvaistuin, ovikello, kalenteri, palovaroitin, sähköhammasharja, kenkälusikka, kirkasvalolamppu, vibraattori, keittiöajastin tai purkinavaaja. Kun toimintakyky heikentyy, apuvälinetarve lisääntyy. Apuvälineillä on tarkoitus tukea arkea niin, että kukin pystyisi toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Päivittäistavarakaupoista saa nykyisin useammanlaisia apuvälineitä. Välineitä voi ostaa omakustanteisesti tai saada käyttöönsä apuvälinelainaamosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Myös vammaispalveluista ja vakuutusyhtiöstä voi saada rahallista tukea apuvälineiden hankintaan. Toimintaterapiaprosessin aikana voidaan havaita tarve apuvälineelle. Terapeutti tekee apuvälinesuosituksen apuvälinelainaamoon. Mikäli saatavuusperusteet täyttyvät, asiakkaalle luovutetaan väline ilman omavastuuta. Asiakkaan kanssa tutustutaan välineeseen ja opetellaan sen käyttö. Myöhe