Arjen matkassa

Ilmoittaudun viime syksynä naurujoogaohjaajakoulutukseen. Kohdallani on alkanut henkilökohtainen naurumatka, josta aion ammentaa myös muille. Koulutukseemme kuuluu kaksi koulutusviikonloppua, etätapaamisia, ryhmäohjauksia ja tehtäviä. Saimme yhdeksi tehtäväksi nauruhaasteen, jossa oli tarkoitus nauraa 10 minuuttia 30 päivän ajan.  1. päivä : Nauruhaaste aloitettu! Aika meni suhteellisen nopeasti. Taltioin samalla nauruhetkeni. Nauroin mekaanista naurua, oikea nauru oli kyllä lähellä. Vinkuva nauru ja "hähähä"-nauru oli hauskaa. Jälkeenpäin olo rentoutunut ja levollinen. Vatsassa tuntui mukava lämmön tuntu. 2. päivä : Naurut kotona sängyllä maaten kuunnellen eilistä nauruäänitettä. Kissa hengaili vieressä, puoliso oli oven toisella puolella katsomassa telkkaria. Oli outoa nauraa tyhjän päiten varsinkin, kun joku oli kuulemassa. Aika meni hitaasti, ei tullut oikeaa naurua tälläkään kertaa. Vatsalihaksiin sattui, olo jälkeenpäin hieman pöllämystynyt. 3. päivä : Naurut olkkarissa

Jokaisella meillä on uskomuksia itsestä, muista, ympäristöstä ja maailmasta. Uskomukset muokkaantuvat elämämme aikana ja ovat vuoroin vaikutuksessa kaiken kanssa. Uskomukset saavat meidät toimimaan tai olemaan toimimatta. Toiminta taas muovaa uskomuksiamme. Uskomukset muodostavat uskomusjärjestelmän, joka on monimutkainen ja jokaiselle omintakeinen, ja sitä on syytä pysähtyä tarkastelemaan tasaisin väliajoin.  Mikään ei ole varmaa, mutta johonkin on turvauduttava. Paatuneimmankin skeptikon on uskottava johonkin, jotta löytää motivaation toimia.  Ihmiset sietävät eri määrän epävarmuutta. Mikäli epävarmuutta on hankalaa sietää, turvautuu jäykemmin erilaisiin uskomuksiin, ja yrittää pitää niistä kiinni vaikka mikä olisi. Epävarmuuden sietämisen hankaluus kertoo perusturvallisuuden puutteesta. On saatava varmuutta elämään, sillä elämä on aikaisemmin ollut kaaottista ja pelottavaa. On etsittävä syyseuraussuhteita sieltäkin, missä niitä ei välttämättä ole kokeakseen olevansa turvassa. Epävar

Terapiaprosessit asiakkaideni kanssa kestävät usein vuosia, ja näihin vuosiin mahtuu yleensä vaihtelevaista jaksamista. Saatamme asiakkaan kanssa huomata, ettemme pääse tavoitteissa eteenpäin toivomallamme tavalla. Kyse voi olla voimavarojen ehtymisestä. Silloin pysähdymme voimavaratyöskentelyn äärelle. Voimavaratyöskentelyssä on kyse siitä, että tavoitellaan mielihyvää pitkällä tähtäimellä hyödyntäen olemassa olevia vahvuuksia . Arjen suunnittelu lyhyellä tähtäimellä syö hyvinvointiamme. Lyhyen tähtäimen helpotukset auttavat ehkä hetkiseksi, mutta pidemmän ajan päästä ollaan usein tiukemmassa tilanteessa. On oltava riittävästi voimavaroja jaksaaksemme tehdä joka päivä arkisia valintoja, jotka palvelevat hyvinvointiamme kaukonäköisesti. Arkemme poikkeusoloissa on haastanut meitä monella tapaa. Kamppailemme ristiriitaisten ajatusten kanssa - nähdäkö läheisiä vai pistääkö varman päälle ja olla vain kotona. Huolestuneisuus omasta ja muiden terveydestä nousee herkästi, ja epävarmuus tuleva