Arjen matkassa

Nyky-yhteiskunta haastaa meitä toden teolla, kun on niin paljon eri vimpakkeita ja vipstaakkeleita, joihin jakaa huomiota. On paljon omaksuttavaa ja opittavaa. Kognitiomme on kovilla. Hengähdystauko olisi paikallaan. Kiirettä puolustellaan monilla syillä; aika, raha, kokemukset, ylimääräinen vapaapäivä. Useilla meillä on paineinen työ ja hektinen vapaa-aika. On hankala asettua kotisohvalle rentoutumaan. Aivomme haluavat olla tehokkaat. Mutta ei terveytemme ja hyvinvointimme kustannuksella! Jos kukaan ei ole kuolemassa, ei ole aihetta kiireeseen. Ainut kiire, mikä tällä hetkellä on, on kiire rauhoittua. Rauhoittuminen tapahtuu hermoston säätelyn kautta, olemalla aikuinen sisäiselle hätäiselle lapselle.  Kiire voi olla pelkkä ajatusvääristymä. Puhutaan sisäisestä kiireestä, kiireentunnusta. Ei ole oikeasti kiire, vaan puristava olo johtuu omista sisäisistä vaatimuksista. Pitäisi esimerkiksi olla nopeasti vastaamassa työmeiliin, jotta toinen ei joutuisi odottamaan. Mistä voit olla varma,

Tänään oli viimeinen lähijakso kokonaisvaltaisen rentoutusohjaajakoulutukseeni liittyen. Hieman haikein, mutta innostunein fiiliksin kirjoitan täällä. Koulutuksen aikana olen oppinut luontaisesta hengityksestä, aivojen rakenteesta ja toiminnasta, hermostosta, pitkittyneestä stressistä, tietoisesta liikkeestä, rentoutusryhmien ohjauksesta (plus yksilöohjauksesta!) ja paljon muusta. Olen saanut työkalupakkiini useita upeita harjoituksia; kehollisia hyvän olon harjoitteita sekä hengitys-, rentoutus-, mindfulness- ja tunnesäätelyharjoituksia, joita voin hyödyntää sekä työssäni että vapaa-ajalla. Omaharjoittelun kautta olen kokemuksellisesti oivaltanut hermoston rauhoittamisen merkityksen hyvinvoinnille. Olen saanut koulutuksen aikana tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut tukea rentoutusmatkallani. Kohta alkaa tentteihin valmistautuminen ja ohjausharjoittelut. En malta odottaa! Mitä enemmän olen hermostoani päässyt kokonaisvaltaisesti rauhoittamaan koulutuksestani oppimilla tekniikoilla, sitä

Sisäisestä turvallisuudesta tai turvattomuudesta puhutaan ja kirjoitetaan mielestäni aivan liian vähän. Turvattomuus voi varjostaa toimijuutta monella tapaa. Se ei yksistään pysähdy sisäiseen ahdistuneisuuteen, vaan heijastuu usein myös ulkopuolille sosiaalisiin tilanteisiin. Pyrin tässä kirjoituksessani tuomaan toiminnallisia vinkkejä, joiden avulla voit lähteä tutkimaan turvallisuudentunnetta ja vahvistaa sitä. Sisäinen turvallisuus lähtee rakentumaan vauvana kiintymyssuhteiden kautta. Jos tarpeisiisi ei vastattu riittävästi koet, ettet ole turvassa. Olet ehkä oppinut pysymään vaiti omista tarpeistasi ja tunteistasi. Jos sinua on kohdeltu henkisesti tai fyysisesti kaltoin, tai olet esimerkiksi menettänyt rakkaan läheisen, sisäinen turvallisuutesi on kokenut kolahduksen. Olet oppinut, ettei aina ole mahdollista elää turvassa tässä maailmassa, eivätkä kaikki ihmiset ole luotettavia. Jokaisella meillä on tarve olla riittävästi turvassa, ja luottaa riittävästi elämän kantavuuteen

Elämässä emme pääse kokonaan eroon epämiellyttävistä tunteista, tuntemuksista, ajatuksista tai tapahtumista. Tulee ikäviä uutisia, surua ja fyysistä kipua. Evoluution ja selviytymisen vuoksi aivomme ovat rakentuneet niin, että negatiiviset asiat jäävät usein paremmin mieleen kuin positiiviset. Omat virheet saatetaan muistaa pitkään, vaikka muut ovat ne unohtaneet jo aikaa sitten. Itsekritiikki välillä nostaa päätään, ja vie meiltä energiaa merkityksellisemmistä asioista. Kiire, stressi, ahdistus, viha, pelko, syyllisyys, häpeä, katkeruus, mustasukkaisuus, ikävä. Lista on pitkä. Jokaisella meillä on omat selviytymiskeinomme. Jotkut lisäävät liikuntaa, toiset itkevät tai purkavat stressiä luovilla menetelmillä. Jotkut lähtevät ratkomaan tilannetta älyllisesti. Toiset mietiskelevät tai soittavat läheiselle. Omaa oloa voi helpottaa monin eri keinoin. Kun olosi on jostain syystä hankala, käytkö saunassa rentoutumassa? Hemmotteletko itseäsi jalkakylvyllä? Puratko tuntojasi juoksulenkillä?