Kokonaisvaltainen rentoutusohjaajakoulutus

Tänään oli viimeinen lähijakso kokonaisvaltaisen rentoutusohjaajakoulutukseeni liittyen. Hieman haikein, mutta innostunein fiiliksin kirjoitan täällä. Koulutuksen aikana olen oppinut luontaisesta hengityksestä, aivojen rakenteesta ja toiminnasta, hermostosta, pitkittyneestä stressistä, tietoisesta liikkeestä, rentoutusryhmien ohjauksesta (plus yksilöohjauksesta!) ja paljon muusta. Olen saanut työkalupakkiini useita upeita harjoituksia; kehollisia hyvän olon harjoitteita sekä hengitys-, rentoutus-, mindfulness- ja tunnesäätelyharjoituksia, joita voin hyödyntää sekä työssäni että vapaa-ajalla. Omaharjoittelun kautta olen kokemuksellisesti oivaltanut hermoston rauhoittamisen merkityksen hyvinvoinnille. Olen saanut koulutuksen aikana tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut tukea rentoutusmatkallani. Kohta alkaa tentteihin valmistautuminen ja ohjausharjoittelut. En malta odottaa!

Mitä enemmän olen hermostoani päässyt kokonaisvaltaisesti rauhoittamaan koulutuksestani oppimilla tekniikoilla, sitä paremmin olen ymmärtänyt kuinka ylivirittyneessä tilassa yleisesti olemme. Huomaan nyt paremmin ympärillä olevista ihmisistä kuormittuneisuuden ollessani itse levollisempi. Krooninen stressi on muuttunut normaaliksi. Emme pysähdy ihmettelemään kun niskat ovat jumissa, päätä särkee, sydän sykkii tiiviisti, rintaa puristaa, tulee rytmihäiriöitä, vatsaa vääntää, on vaikeutta keskittyä, muisti pätkii, ei tee mieli seksiä/masturboida, on ärtyneisyyttä, kädet puristuvat nyrkkiin... Viuhdotaan vaan eteenpäin, on kiire, tylsiä hetkiä väistellään, pysähtyessä alkaa ahdistaa.

Milloin olet viimeksi kokenut väljyyttä, rentoutta, pehmeyttä, tyyneyttä, lempeyttä, autuutta, kiitollisuutta, rakkautta? Milloin hermostosi on saanut levähdyksen? 

Elämme haastavaa aikaa. Hermostoillamme kestää runsaasti aikaa palautua pitkään jatkuneesta stressistä. Yksi tai kaksi rentoutusharjoitusta ei riitä, vaan on sitouduttava pitkäjänteiseen, lempeään työskentelyyn itsensä kanssa. Minun selviytymiskeinoni tämän haastavan arjen keskellä ovat rauhalliset kiireettömät aamut, minitauot, mindfulness-/rentoutusharjoitukset, läsnäolo arjessa, syvähengitykset, venyttelyt, iltojen rauhoittaminen töistä, aikaisin vuoteeseen meno ja riittävät yöunet. Lisäksi vahvistan päivittäin (itse)myötätuntoa, yritän pitää kiinni omaehtoisesta ajasta, olen kontaktissa läheisiin, keskustelen, tuoksuttelen ihania tuoksuja, pukeudun rennosti ja lämpimästi, mietin usein, miten voisin oloani helpottaa (esim. olenko miellyttävässä asennossa tai mikä olisi pitkällä tähtäimellä palauttavinta), liikun itseäni kuunnellen, priorisoin, touhuan merkityksellisten asioiden äärellä, ulkoilen, nautin luonnosta, huolehdin säännöllisestä ja terveellisestä ravinnosta, pyrin aktiivisesti elämään arvojeni mukaisesti, kohtaan ja virratan tunteitani, kirjoitan päiväkirjaa ja vältän hermostoa turhaan ylivirittäviä asioita mahdollisuuksieni mukaan. Ilman näitä olisin takuuvarmasti uuvahtanut aikaa sitten. Mitkä ovat sinun keinosi palautua?

Mielestäni viheliäin haaste hektisessä ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme on, että se saa meidät herkästi tilanteeseen, jossa vältelty tunnekuorma paisuu niin isoksi, ettei ole enää voimavaroja kohdata sitä. Yritämme painaa tukalat tunteemme alas lähes pakkomielteisesti päästäksemme niistä eroon. Ne kuitenkin pyrkivät purkautumaan tavalla tai toisella systeemistämme. Epämiellyttävistä tunteista pääsee eroon vain kohtamaalla ja elämällä ne. Elämässä tulee aina vastaan uusia haasteita, ja on tärkeä vahvistaa omaa kykyä selviytyä niistä. Vähittäinen, sopiva itsensä altistaminen epämukaviin emootioihin on ainut tie kohti uusiutuvia voimavaroja. Toivon voivani rentoutusohjaajana vastata osin tähän haasteeseen. Levollisempana on helpompaa ja turvallisempaa kohdata itsensä, nykyhetki, muut ja ympäröivä todellisuus.




Kommentit