Arjen matkassa

Kirjastossa on ainakin meillä päin pitkät jonot Stanley Rosenbergin kirjaan Opas vagushermon parantavaan voimaan . Sain sen käsiini kuukausien jonotuksen jälkeen. Tässä tekstissä tiivistän kirjan antia. Minulle tärkeintä oli oppia Porgesin teoriasta ja ottaa käyttööni helppoja tekniikoita, joilla pystyn edistämään rentoutumista ja palautumista arjessani. Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria jakaa autonomisen hermoston kolmeen osaan kahden (sympaattisen ja parasympaattisen) sijaan: 1) parasympaattinen vagushermon ventraalinen haara (rauhoittuminen, palautuminen, sosiaalinen liittyminen) 2) sympaattinen hermosto (taistele-pakene, stressaava/uhkaava tilanne) 3) parasympaattinen vagushermon dorsaalinen haara (lamaantuminen, "alasajotila", toivottomuus) Lisäksi esitellään kaksi hybridihermorataa, jossa: - vagushermon ventraalinen haara ja selkäytimen sympaattinen hermorunko ovat aktivoituneina yhtäaikaisesti (leikkimielinen kilpailu, toimeen ryhtyminen) - vagushermon ventraaline

Oletko tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä, täräyttänyt ilmoille huonon vitsin, nauranut väärässä paikassa, valinnut väärin tai keskeyttänyt puheenvuoron? Niin me kaikki. Ulkoinen ja sisäinen maailmamme tarjoaa jatkuvalla syötöllä erilaisia ärsykkeitä ja impulsseja, joihin reagoimme tai olemme reagoimatta. Lapsuudesta saakka olemme opetelleet karsimaan epäolennaiset yllykkeet tärkeämpien tieltä. Toisilta se sujuu luonnostaan helpommin kuin toisilla. Joidenkin tulee nähdä enemmän vaivaa impulssien kontrolloinnissa. Jokainen meistä on luvannut itselleen jotain ja päätynyt tekemään toisin. Mielihalut ovat usein voimakkaita, ja saattavat ajaa meitä arvojen vastaisiin toimiin. Impulssikontrollissa on kyse siitä, että pystyy vastustamaan näitä käytännön tasolla kohti pidemmän tähtäimen hyötyjä.   Impulssien hallinta on tärkeässä roolissa tavoitteiden saavuttamisessa.  Heittäytymiskyky, tilannekomiikka, sanavalmius, nopea reagointi, spontaanisuus. Esimerkkejä impulsiivisuuden hyvistä puolista.

Meille kaikille tuttu tilanne: muutokselle olisi tarve, missä motivaatio? Työssäni kohtaan tilanteita, joissa asiakas ei ole motivoitunut. Hän on esimerkiksi saanut maksusitoumuksen toimintaterapiaan, muttei koe tarvetta muutokselle. Voi olla, ettei asiakas ymmärrä haasteitaan, tai nuori on tullut vastaanotolleni vanhempiensa toiveesta. Ulkoapäin voi näyttää arjessa olevan selviä haasteita, mutta työskentelyämme hankaloittaa jokin. Motivaatiohaasteet voivat olla piilossa terapeutilta tai asiakkaalta. Yleensä ne tulevat kuitenkin jossain vaiheessa esille, esimerkiksi terapiakertojen jatkuvana perumisina, sovittujen välitehtävien laiminlyönteinä tai kuntoutuksen pakoilleenjymähtämisenä.  Motivaatiovajeen syyt voivat olla hyvin moninaiset.   ympäristö ei tarjoa tarpeeksi tukea muutokselle voimavaroja ei ole tarpeeksi akuutti kriisi, joka vie huomiota huonot kokemukset aiemmasta muutosyrityksestä ei tarvittavia välineitä ei tiedä, miten aloittaa hankaluus sietää epävarmuutta tai hankalia t

Sitä saattaa unelmoida hetkestä, kun laskee työläppärin kannen alas ja painaa työhuoneen oven kiinni viikon päätteeksi. Voi kuitenkin olla, ettei tämä hetki tuo heti helpottunutta ja innokasta oloa. Mielessä voi pyöriä häiritseviä ajatuksia sattuneesta asiakaskohtaamisesta tai ensi viikolla toteutuvasta kiperämmästä palaverista. Luontaisesti pyrimme hankalasta olosta eroon. Kukapa nauttii siitä, että ahdistavat ajatukset tunkeutuu mieleemme vasten tahtoamme, rintaa alkaa puristaa, vatsaa vääntää ja sydän pamppailee voimakkaasti? Yritämme ajatella jotain muuta. Tuntea jotain muuta. Olla iloinen viikonlopusta. Rentoutua. Tuttua meille kaikille. Välillä on hankalaa irrottautua työasioista. Usein teemme karhunpalveluksen, kun yritämme tuntea jotain muuta kuin tunnemme. Todellisuudessa emme voi valita tunteitamme. Ne ovat kehossamme tietyn aikaa, ja lähtevät pois omia aikojaan. Ne ovat kuin kutsumattomia vieraita; joskus mukavia ja tilanteeseen sopivia. Usein myös ikäviä, häiritseviä sivull

Minulla oli ollut pitkään to-do-listallani lohduttamisen ensiapupakkauksen tekeminen, johon sain idean Kiviniemen artikkelista . Pari vuotta sitten kaapistani löytyi tähän juuri sopiva puinen laatikko, johon aloin keräillä itseäni lohduttavia asioita. Laatikkoon kertyi muun muassa valokuvia mukavista muistoista, lapsuusaikana keräämiäni sileitä kiviä, lohduttavia tekstejä, pelikortit, kuulokkeet sekä vihko ja kynä. Päälle askartelin laatikolle nimen ja teippasin muutaman laastarin sen kylkeen. Jokaisella meillä on arjessa hetkiä, jolloin kaipaamme lohtua. Luo turvallisuuden tuntua, kun kaapista löytyy laatikko, jossa on lohduttavia asioita tilanteisiin, kun kotona ei ole ketään kenen kanssa olla murheen keskellä. Ehdotan, että sinäkin kokoat itsellesi lohduttamisen ensiapupakkauksen. Jokainen meistä ansaitsee lohtua silloin, kun on vaikeaa.  Tässä maailmantilanteessa on paljon epävarmuustekijöitä, ja ahdistus voi lisääntyä suurestikin. Ahdistus tai muut epämiellyttävät tunteet eivä