Toimeenpanotaitojen vahvistaminen

Mitä asioita haluaisit saada aloitettua, mutta et vain saa aikaiseksi? Milloin viimeksi olet pysähtynyt pohtimaan miksi? Kohtaamme arjessa usein tilanteita, jolloin olemme aikoneet tehdä jonkin asian, mutta se on jäänyt toteuttamatta; suunnitteli pitävänsä vapaaillan kotona, mutta tulikin sovittua muuta. Piti pestä pyykkiä mutta toisin kävi.

Tämän blogitekstin luominen on ollut minulle erityisen takkuista. Melko ironista. Kirjoittamisen aloittamista on estellyt mm. pysähtymisen haasteet, muu mielenkiintoinen tekeminen ja ympäristön ärsykkeet. Kuitenkin aihe on niin tärkeä, mielenkiintoinen, kutsuva ja arjessa läsnäoleva, että olen vain sinnikkäästi jatkanut, pikku hiljaa, pala kerrallaan. On täytynyt hyväksyä, että tämä teksti vain kestää kauemmin tulla valmiiksi.

Itselleni aloittamisen vaikeus on tuttua. Vaikka 100%:sti tiedän, että kannattaa tauottaa työpäivää (sekä tiedollisesti että kokemuksen syvällä rintaäänellä), se on minulle ajoittain hankalaa. Tiedostan taukojen, ihan vaikka kolmeminuuttisenkin, tekevän hermostolleni hyvää ja auttavan minua pysymään hyvässä vireessä koko päivän. Arvostan myös suuresti hyvinvointiani ja terveyttäni sekä työkuntoani. Minulla on rutkasti taitoja ja keinoja taukoihin. En usein malttaisi lopettaa työn imua, ja tehtäviä on aina to-do-listalla. Jos ja kun sitten saan aloitettua sen tauon, se vielä yleensä tuntuukin hyvältä. Mikä siinä sitten on niin hankalaa? Se perhanan aloittaminen!

Toimeenpanotaidot voidaan katsoa olevan toiminnanohjauksen alataito, jossa suunnitelma pannaan täytäntöön - konkreettisesti. Toimintaterapiassa ollaan hyvin usein tämän äärellä. Ihmetellään asiakkaiden kanssa yhdessä, miksi jokin askare ei vain tule aloitetuksi ja tehdyksi - mitkä ulkoiset ja sisäiset tekijät estelevät toimintaa. Kuntoutujalla saattaa olla riittävästi toimintaan tarvittavaa tietoa, motivaatiota, fyysistä toimintakykyä ja jaksamista, mutta jokin muu haastaa. Sisäinen puhe voi olla lannistavaa ja vaatimukset kohtuuttomia, impulssien kontrollointi riittämätöntä, tunteiden kohtaaminen pelottavaa tai esimerkiksi omien rajojen pitäminen hankalaa.

Väittäisin, että kaikilla meillä on haasteita toimeenpanotaidoissa. Sairastuminen tai vammautuminen tuo erityisiä haasteita toimimiseen. Silloin ollaan vahvasti uusien toimintamallien ja -strategioiden opettelun äärellä. Kun suunnitelma sitten etenee toimintaan, hermosto on läpikäynyt lukuisat eri vaiheet. 

Meillä on sekä ulkoisia että sisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat toimeenpanotaitoihimme. Niitä tarkastelemalla voi löytää selityksiä sille, miksi suunnitelmat etenevät tai eivät etene sujuvasti. Voit seuraavia lukuja lukiessasi miettiä jotain sinulle tällä hetkellä takkuavaa toimintaa. Minkä haluaisit saada aloitetuksi ja tehdyksi?

Lähtökohdat toiminnallemme

Historia on muovannut puitteet, joissa toimimme. Vanhempiemme ja varhaisten hoivaajiemme omat kiintymyssuhteet, perimä, saama kasvatus, eletty elämä, taidot ja persoonallisuuden piirteet ovat vaikuttaneet kehitykseemme ja toimijuuteemme suuresti. Yhteiskunnalliset rakenteet, lait, kulttuuri, byrokratia, esteettömyys, ilmapiirin laatu ja käytössä olevat resurssit luovat raameja toimintaympäristöihimme. Asuinalueen hyvinvoinnin taso, taloudellinen tilanne ja sopuisuus ovat luomassa meille mahdollisuuksia ja -toiveita toiminnallemme. Käytössämme olevat materiaalit, työkalut ja teknologia ovat mahdollistamassa tai haastamassa arjen askareitamme. Lähiympäristön antama tuki, kannustus ja saamamme palaute sekä läheistemme voimavarat, valmiudet ja käyttäytymismallit ovat kaikki tärkeässä roolissa muovaamassa toimintavalmiuksiamme. Samoin ulkoa asetetut roolit ja odotukset antavat osaltaan toiminnallemme muodon. Lista voisi jatkua, mutta mennään eteenpäin!

Tämä on tärkeää!

Jotta alamme edes suunnitella jonkin askareen tekemistä, sitä täytyy pitää hyödyllisenä. Motivaatioon liittyy paljon osatekijöitä, joita esitelty aikaisemmassa tekstissä. Sopivat ja selkeät tavoitteet sekä houkutteleva palkinto sitouttavat ja tukevat edistymistä. Myös rajat, säännöt ja vapaaehtoisuus sekä etenemisen huomaaminen, onnistumisen kokemukset, motivoiva tukeva ympäristö, kannustus, muutosmyönteisyys, lempeän jämäkkä sisäinen puhe ja arvopohjaisuus. Motivoituminenkin on yksilöllistä! Mitä hankalampi tai tylsempi toiminta, sitä vankempi sisäisen motivaation tai isompi ulkoisen palkinnon täytyy olla. Karkeasti ihminen menee kohti mukavaa tai poispäin ikävästä. Se, miten aikaa loppujen lopuksi käyttää, ei aina ole pelkästään motivaatiosta kiinni.

Mistä haluaisin motivoitua enemmän? Mitä tavoittelen? Mikä minua motivoi jo nyt?

Mikä on pitkän tähtäimen tavoitteeni? Mitkä ovat osatavoitteeni? Mikä olisi toivotuin lopputulos?

Mihin arvoihin tavoitteeni liittyy?

Millaiset asiat edistävät ja hidastavat/estävät tavoitteeni toteutumista?

Millaiseksi arvioisin nykyisen tahtotilani? Kuinka kovasti olen valmis tai pystyväinen ponnisteluihin tavoitteen saavuttamiseksi?

Kuinka vahvasti uskon onnistumiseeni?

Onko minulla tarpeeksi taitoja tavoitteen saavuttamiseen? Mitä osaamista tarvitsen?

Missä kaipaisin apua? Keneltä voisin saada tukea?

Kuinka paljon olen valmis vastaanottamaan epämieluisiakin tuntemuksia matkallani?

Miten olen aikaisemmin suhtautunut retkahduksiin? Olenko päässyt niistä yli ja pystynyt jatkamaan eteenpäin?

Mitä vaikutusmahdollisuuksia minulla on? Mihin en pysty vaikuttamaan?

Onko tavoitteeni todella tärkeä? Onko se todella minun tavoite? Onko se kaiken vaivan väärti?

Mistä joudun luopumaan? Mitä saan tilalle?

Millaisia edistysaskelia ja oivalluksia olen jo tehnyt? Mikä toimii minulle ja mikä ei?

Voisinko palkita itseäni tai juhlistaa tähänastista matkaani jotenkin?

Etuotsalohkon toiminta

Tärkeä rakas etuotsalohkomme! Ilman sen riittävää aktiviteettia emme voi pitää arkea hallinnassa aloittaen meille merkityksellisiä toimintoja. Etuotsalohko on isossa roolissa säätelemässä valintojamme ja käyttäytymistämme. Se auttaa meitä suunnittelemaan, organisoimaan, priorisoimaan ja tekemään pitkän tähtäimen kantavia päätöksiä. Jotta tämä tärkeä osa aivojamme toimisi mahdollisimman hyvin, meidän pitää huolehtia hermoston rauhoittamisesta. Stressaantuneena energia suuntautuu primitiivisimpiin aivojen osiin, jotka huolehtivat taistelu- ja pakenemisvalmiudestamme. Silloin ajattelutoiminnot häiriintyvät, ja kauempana häämöttävät, muhevammat, palkinnot jäävät saavuttamatta.

Toimintaterapiassa joskus todetaan, että motivaatiota kyllä löytyy, mutta voimavarat ovat riittämättömät. Silloin lähdetään edistämään palautumista - palautetaan etuotsalohko riittävään toimintavalmiuteen. Jotkin tärkeät tarpeet ovat tyydyttymättä. Kyseessä voi olla uupumus. Tällöin on syytä pysähtyä vireystilan säätelyyn, arvoihin, ajankäytön tarkasteluun, rentoutumiseen, priorisointiin, ajattelu- ja toimintatapojen tarkasteluun, voimavaratyöskentelyyn, vaikutusmahdollisuuksiin, tavoitteidenasetteluun ja nautinnonlähteisiin. Hiljalleen palauttaa voimat takaisin uupumusta edeltäneelle tasolle.

Toinen äärilaita on pitkittynyt ylivireystila, mikä haittaa etuotsalohkon toimintaa. Pitkään jatkuneessa stressitilassa on hyvin hankalaa toimia oman arvomaailman mukaisella tavalla. Hallinnantunne on tässäkin tilanteessa puutteellinen ja jaksaminen lyhytjänteistä. Terapeuttinen työskentely on pitkälti samanlaista kuin alivireydessä. Hermosto täytyy saattaa turvaan ja saada arjen peruspilarit kuntoon. Kokonaisvaltainen palautuminen, huolien käsittely ja itsesäätely ovat avainasemassa.

Kyvyt

Mikäli motivaatiota ja jaksamista on riittävästi, ja silti toimeenpanohaasteet jatkuvat, voidaan toimintaterapiassa pysähtyä taitojen ja valmiuksien edistämisen äärelle. (Toimintaterapian ulottuvuuksiin voit tutustua täältä). Toiminnan aloittamista voi rajoittaa psyykkiset, sensoriset, kognitiiviset, sosiaaliset tai fyysiset haasteet, mm. masennus, pakko-oireet, aivovaurio, nepsyhaasteet, addiktiot, aistiherkkyydet, PDA-oireet, sosiaaliset pelot tai esimerkiksi liikkumisen rajoitteet muutaman mainitakseni. Toiminnan aloittamista edistävät toiminnalliset vahvuudet, mm. riittävä impulssikontrolli, vaatimusten ja pettymysten sietäminen, koordinaatiokyky, avun pyytämisen taito, tietoisuustaidot, aistisäätely, rauhoittumistaidot, itsemyötätunto ja lukuisat muut tekijät. Haasteita voidaan lievittää ja vahvuuksia edelleen vahvistaa.

On tärkeä, että aiottu askar on kohtuullinen suhteessa kykyihin. Liian iso, vaikea, tylsä, tarkoitukseton, kuormittava ja epämääräinen tehtävä on mahdoton. Tällöin toimintaa täytyy pilkkoa pienempiin osiin, harjoitella tarvittavia taitoja, tehdä siitä mielekkäämpää, pohtia mihin arvoon se liittyy, vahvistaa resilienssiä, täsmentää tavoitteita tai selventää lopputuloksen hyötyjä. Yksittäisiä keinoja voivat olla esimerkiksi tauottaminen, aistiergonomian parantaminen, unelmakartan askartelu, listaaminen, unihygienian vahvistaminen ja hälytysten asentaminen. Mikä kulloiseenkin tilanteeseen vain sopii.

 

Toiminnallinen identiteetti

Toiminnallinen identiteetti kehittyy läpi elämän, ja on alati vuorovaikutuksessa itsen ja ympäristön kanssa. Kokemukset muovaavat käsitystä itsestä ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Meille on erittäin tärkeää hyvinvointimme kannalta kokea aktiivista toimijuutta luodessamme merkityksellistä arkea. Mikäli kohtaamme suurempia haasteita laittaa toimintoja alulle, hallinnantunne, itseluottamus ja minäpystyvyys saa kolauksen. Toivo paremmasta ja usko onnistumiseen voi heiketä. Minän eri ulottuvuudet voivat terapeuttisen tuen avulla eheytyä, kun toiminnasta saa asianmukaista ja rakentavaa palautetta, kannustusta ja myötäelämistä.

Millaista narratiivia itsestäsi kerrot? Millaisena toimijana itsesi näet? Millaisia rooleja ja vastuita sinulla arjessasi on? Mitkä ovat toiminnan aloittamistasi tukevia vahvuuksia ja hidastavia jarruja? Mitä sinulta odotetaan? Mitä odotat itseltäsi? Millainen on ihanneminäsi? Millaisia tapoja, tottumuksia ja rutiineja sinulle on muodostunut? Oletko joskus tarkastellut ja kyseenalaistanut niitä? Koetko olevasi oman elämäsi aktiivinen toimija täynnä vaikutusmahdollisuuksia?

Tietyt persoonallisuudenpiirteet kuten tunnollisuus ja avoimuus uusille kokemuksille voivat olla hyödyksi toimintojen aloittamisessa arjen haasteissa. Myös muut vahvuudet kuten luovuus, vastuullisuus, itseohjautuvuus, järjestelmällisyys, päättäväisyys, itsekuri, ponnistelukyky, optimismi, aloitteellisuus, joustavuus, mukautumiskyky, sinnikkyys, neuvokkuus, jämäkkyys, sopeutumiskyky, irti päästämisen taito ja epävarmuuden ja -mukavuuden hyvä sietäminen edesauttavat toimeenpanemista. Mitä näistä sinulla on käytössäsi?

Yhteenkuuluvuus

Pelkästään itseä hyödyttävät tavoitteet ja arki ilman muiden tukea eivät anna hyvää lähtökohtaa toimintojen toteuttamiselle. Silloin ei yleensä ole riittävästi merkitystä ja voimaa nähdä vaivaa ja ponnistella tavoitteiden eteen. Jokainen meistä tarvitsee kannustusta ja asianmukaista palautetta saadaksemme itseluottamusta, toivoa, korjaavia kokemuksia ja oivalluksia. Ymmärrämme omaa toimijuuttamme paremmin, kun saamme tarpeellista tietoa ja apua elämänvaiheissa toimiessamme eri ympäristöissä yhdessä muiden kanssa (suoraan tai välillisesti). Kun sisäiset ja ulkoiset odotukset ja vastuut/vaatimukset ovat sopusoinnussa tai ainakin riittävässä tasapainossa, toimijuutemme saa vahvistusta. Kun oman tavoitteen saa kytkettyä kanssaeläjien ja yhteisön hyödyksi, saa toiminnalleen aivan uuden arvon. Elämälle ja omalle toiminnalle tulee sen myötä uutta intoa ja vetovoimaa, kun pystyy vastavuoroisesti ja turvallisesti jakamaan tunteita, ajatuksia, tietoa ja ihmisyyttä muiden kanssa.

 

Toimintaterapialla voidaan vaikuttaa toimeenpanotaitoihin edistämällä toimintakokonaisuuksien hallintaa ja ympäristössä toimimista, vahvistaen taitoja ja valmiuksia antaen neuvontaa ja ohjausta toiminnallisuuden edistämisessä. Käytännössä voidaan valmistaa lounas, askarrella kortti, tehdä rentoutusharjoitus, maksaa laskut, ajaa parta, tehdä opiskelutehtävä, käydä moikkaamassa työkavereita, äänestää, mennä porukalla kalaan, tai tehdä mitä vain arjen touhua tavoitteellisesti, suunnittelua unohtamatta! Toiminnan kautta oivallamme uusia asioita itsestämme, muista ja ympäristöstä. Kaikkea ei voi tietää ennakkoon, ja asiat konkretisoituvat parhaiten itse toiminnassa. Joskus toiminnan aloittamisen mahdollistamiseksi löytyy hyvin yksinkertaiseltakin tuntuva ratkaisu. Toisinaan toiminnan aloittamishaasteen äärellä ollaan pidemmän aikaa etsien juurisyitä kokeillen useita eri keinoja arjen sujuvoittamiseksi vailla mielikuvituksen rajaa! Aina uusi yksilöllinen tutkimusmatka ja seikkailu.