Älä huoli 1/3

Ahdistuneisuus on yleistä, ja jokainen on kokenut sitä. Ahdistus muuttuu häiriöksi, kun se rajoittaa psyykkistä ja/tai sosiaalista toimintakykyä. Ahdistuneisuushäiriöt jaetaan julkisten paikkojen pelkoon, paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Perusterveydenhuollossa 4-8% potilaista on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, 7% sosiaalisten tilanteiden pelko ja 4% paniikkihäiriö. Diagnostiset kriteerit löydät Käypähoidon sivuilta, ja voit halutessasi tutustua seuraavien linkkien kautta ahdistuneisuushäiriöiden oireisiin:

Ahdistuneisuuskysely GAD-7: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/GAD-7.aspx
Paniikkioirekysely PDSS-SR: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/PDSS.aspx
Julkisten paikkojen pelkoon liittyvä testi: https://www.mind-diagnostics.org/agoraphobia-test

Olen löytänyt upean kirjan selittämään ahdistuneisuuden luonnetta. Kirja tarjoaa hyviä harjoituksia yleisen ahdistuneisuuden lieventämiseksi. Robert L. Leahyn Älä huoli - Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta. Osan kirjan harjoituksista löydät aiemmasta postauksestani Harjoituksia ahdistuksen lievittämiseen. Kirjassa on kolme osaa, joista aion kaikista kirjoittaa oman tekstin. Ensimmäisessä osassa kerrotaan huolestuneisuuden luonteesta, toisessa käydään läpi seitsemän askeleen ohjelma ja kolmannessa pureudutaan yleisimpiin huolenaiheisiin. Tämä teksti käsittelee kirjan ensimmäistä osaa, sen kahta ensimmäistä lukua. Kirjan kolmannessa luvussa kootaan oma huoliprofiili kyselyiden ja mittarien perusteella.  

Ahdistuneisuushäiriö on ajattelutavan häiriö, johon liittyy jatkuvaa ja voimakasta huolestuneisuutta. Huolestumiseen liittyy virhekäsityksiä ja vääristyneitä oppimiskokemuksia, joihin uskominen johtaa ahdistuneisuuden jatkumiseen ja lisääntymiseen. Ajatukset ja totuus sekoittuvat toisiinsa - ajatuksista tulee totta huolestujan mielessä. Huolestujan on hankala sietää epävarmuutta ja epämukavia tunteita, joita hän pyrkii kompensoimaan ajattelulla. Huolestuminen on sopeutumiskeino turvattomuuden tunteeseen ja sietämättömiltä tuntuviin oloihin. Kun tilanne vaikuttaa kontrolloimattomalta/uhkaavalta, yritetään tukalaan oloon saada helpotusta varmistelulla, että asiat ovat hyvin.

Viisi tyypillisintä huolenaihetta ovat ihmissuhteet, hyväksynnän tarve, terveys, raha ja työ, joiden taustalta löytyy usein ydinpelot. Ydinpelot ovat voimakkaita, ja niitä aletaan kaikin mahdollisin keinoin vältellä, ettei niitä tarvitsisi kohdata. Herkästi huolestuvalla ei ole keinoja, voimavaroja tai pystyvyysuskomusta ydinpelkonsa kohtaamiseen. Herkkyyden taustasyitä on useita, mutta niitä ovat esimerkiksi koettu trauma, huolestuneet tai ylisuojelevat vanhemmat, liian suuri vastuu lapsuudessa, kehno tunnekasvatus tai epävarma kiintymyssuhde. Ahdistuneisuuteen liittyy usein perfektionismia, sisäisiä vaatimuksia, voimakasta itsetarkkailua, häpeää ja korostunutta syyllisyydentunnetta.

Ahdistuneisuudesta voi tulla liitännäisongelmia, jotka saattavat alentaa toimintakykyä ja alkaa kaventaa merkityksellistä elämää. Voi olla keskittymis- ja muistivaikeuksia, välttelykäyttäytymistä, viivyttelyä, sosiaalisia haasteita, pakko-oireista ajattelua, ajattelun kapeutumista, pitkittynyttä stressiä, päänsärkyä, syömisongelmia, päihteidenkäyttöä, lihasjännityksiä, suolisto-oireita, ärtymystä, uniongelmia, vaikeuksia rauhoittua, väsymystä, uupumusta ja masennusta. Murehtijoilla on koko ajan korkeampi jännitystaso (valmiustila), ja se lievenee uhkatilanteiden jälkeen hitaasti. Hermosto on usein ylivirittynyt, vaikka ulospäin henkilö voi vaikuttaa rauhalliselta.

ahdistuneisuushäiriössä ollaan huolissaan
kaikesta mitä voi vaan kuvitella tapahtuvaksi

niitä on loputon määrä

Tuskallisen olon hallinta(yritykset) yliajattelulla on yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ylläpitävä voima. Ajattelu menee yli silloin, kun pyritään ajattelun keinoin ratkaisemaan huolia, joihin ei pysty oikeasti vaikuttamaan. Tämän haitallisen kompensaatiokeinon käyttö on ymmärrettävää, sillä a) ahdistustaso laskee hetkellisesti huolestumisella ja b) hallintataipumuksesta poisopettelu aiheuttaa (aluksi) ahdistuneisuuden vahvistumista. Pitkällä tähtäimellä tunteiden kohtaaminen ja läpieläminen - virrattaminen - kuitenkin vähentää ahdistuneisuutta merkittävästi.

Huolestuneisuuteen liittyy virhekäsityksiä. Huolestuja usein uskoo, että huolehtiminen ja asioiden pyörittely mielessä auttavat ratkaisemaan ongelmat, pitävät turvassa, välttävät tekemästä virheitä, lisäävät varmuutta, pitävät tunteet ja ajatukset hallinnassa ja estävät katastrofin toteutumasta. Huolestuminen uskotaan merkiksi tulevasta uhasta tai omasta vastuuntunnosta. Todellisuudessa nämä uskomukset ovat virheellisiä ja ylläpitävät ahdistuneisuuden noidankehää. 

Huolestuneissa ajatuksissa piilee ristiriitoja. Huolestujat saattavat hakea varmistelulla (mm. tiedonetsinnällä) helpotusta omaan oloonsa ja samalla ajatella, että tieto aiheuttaa lisätuskaa. Saatetaan uskoa, että huolestuminen sekä suojelee että on vaaraksi terveydelle. Luullaan, että huolestumalla päästään eroon ongelmista, mutta huolestuja siirtyy aina vain toiseen ongelmaan huolestumaan. Pelätään, että voimakas ahdistus kestää ikuisuuksiin, mutta samalla kytee vahva luotto oman ajattelun voimaan huolien ehkäisyssä. Ahdistuneisuushäiriössä ihminen pyrkii mahdottomaan, eli pääsemään eroon epävarmuudesta. Todellisuudessa elämä on epävarmaa eikä muuksi muutu. Huolestuja pyrkii varjelemaan itseään vaaroilta, mutta tuleekin lisäämään niitä sisäisessä maailmassaan.

Ahdistuneisuus jatkuu myös seuraavilla strategioilla:
- Ylenmääräiset varmistelut (kaiken voi kyseenalaistaa aina uudelleen ja uudelleen)
- Yritys tukahduttaa ajatuksia (tutkimusten mukaan tukahdutuksen jälkeen huoliajatukset lisääntyvät)
- "Lakkaa huolestumasta" -kehotus (kertoo aivoille, että kyseessä on tärkeä huoliajatus, johon täytyy kiinnittää huomiota)
- Ylenmääräinen tiedonetsintä (yleensä ihminen etsii tietoa, joka vahvistaa omia uskomuksia + epävarmuuden eliminoimisyritys on turhaa)
- Ylenmääräiset tarkistelut (ei poista ydinongelmaa, eli epämukavien tunteiden pakoilua)
- Levottomuuden välttely-yritykset (ydinpelko ei tule kohdatuksi)
- Turruttaminen esim. päihteillä (välttely voimistaa ahdistuneisuutta pitkällä tähtäimellä)
- Valmistautuminen yli tarpeen (taipumus tähän vahvistuu kerta kerralta, sillä aina tullaan huomaamaan ettei tiedäkään kaikkea)
- Itsensä pingottaminen (ruokkii ajatusta, ettei ole arvokas sellaisenaan)
- Asioiden hautominen ja vatkaaminen (pitää mielen ahdistavissa asioissa eikä edistä todellista ongelmanratkaisua)
- Keskittyminen pelonsekaisiin ajatuksiin (todellisuuskäsitys muuttuu vaarojen ympäröimäksi)

Yllä olevat strategiat saavat huolestujan vahvistamaan uskomuksiaan, ettei pysty kohtaamaan epävarmuutta, pahinta mahdollista ei saisi ajatella, tuskaa aiheuttavia asioita tulisi välttää, tarvitsee muita kertomaan olevansa turvassa ja että vaikeista tunteista pitäisi päästä eroon.

niin kauan
kun ihminen uskoo huolestuneisuuden auttavan
ja pienentävän elämän epävarmuutta
niin kauan jatkuva ahdistuneisuus jatkuu

Häiriö ei kuitenkaan ole tällä vielä taputeltu. Mutta näiden asioiden oivaltaminen on hyvä alku.

Lähteet

https://www.kaypahoito.fi/hoi50119
Robert L. Leahy. Älä huoli - Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta. 2008.